sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

ohikiitävää



Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.

Mitä toivot että jää?

-Juha Tapio-



Elämä on tässä ja nyt - huomista ja eilistä ei ole...
Olen hokenut äskeistä lausetta itselleni, yrittäen todistaa, että elän hetkessä... Tartun kiinni siihen mikä on nyt, muun yritän unohtaa. Mutta entä sitten kun menneisyys ja tulevaisuus heitetään kasvoille tänään.. Tänään on päätettävä huomisesta ja hyväksyttävä eilisen teot.. Entä kun eilisen tuomat tunteet satuttavat vielä tänään ja huomennakin.. Mitä toivon että jää eilisestä, mitä toivon että jää huomisesta, mitä toivon, että jää tästä päivästä?
Jokainen eletty minuutti on historiaa, jokainen vietetty tunti on mennyttä.. Mihin me itse voimme vaikuttaa, mikä annetaan meille valmiina käsikirjoituksena?
Mikä on totuus, onko totuuksia monta?

Pääni on kuin karusellissa, kivihevoset pyörivät ympyrää hirnuen omia kysymyksiään... Juuri kun luulin saaneeni kaikki palaset kokoon, tiputettiin palapelini lattialle ja saan aloittaa uudelleen... Rakennan sen vielä - pala kerrallaan tänään... Joskus tulee se tänään, jolloin katselen koko kuvaa... Mitä siinä kuvassa on, miten kauan se vie ja kuinka monta kertaa se vielä pudotetaan - sitä en tiedä - huomista ei ole - en edes tiedä voinko saada palapelini valmiiksi..

Miksi lainasin alkuun Juha Tapiota? Kyseinen biisi on soinut päässäni iltapäivän, mielessäni takoo - Mitä toivot että jää?
Tämä elämä täällä on vain pala ohikiitävää hetkeä, jonka elämme nyt ja tässä, mutta mitä meidän ikävästä ja riemusta jää jäljelle? Kaiken muun kadotessa on yksi joka jää: Rakkaus! Rakkaus ja välittminen jää jälkenä sydämeen - toivon, että rakkauteni jälki jää...