sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

12.6.2011

Katson kuinka sade huuhtelee sireenistä värin pois.
Viileys tuo tullessaan hyttyset - nuo verenimijät.
Ne taistelevat selviytyäkseen huomiseen...
Tuuli kohisuttaa lehvistöä - ravistaa veden pois.
Taivas itkee, se heittää salamoitaan ja murisee,
sillä on huono päivä...

Katseeni lakaisee vehreyttä,
lapset huutaa - ne ei halua kastua,
vaikka juoksevatkin kilpaa sateeseen.
Raotan peittoa, nihkeä hikisyys kaipaa viilennystä.

Elämä on outoa - hulluutta.
Kaikki on vain ja pysyy,
lakaisee mennessään helmoillaan pölyt sisäänsä.
Kylmän ja kovan yrittää pehmentää...
Koira nuolaisee paljasta säärtäni,
olen tässä - se sanoo ja pyytä ulos.

Sade valuu pitkin turkkia,
huoneeseen leviää märän koiran haju.
Vasta pesty lattia on täynnä märkää hiekkaa.
Vedän peiton korviini,
tänään en enää halua nähdä enempää sadetta.

Huomista ei ole,
eilistä ei ole,
on vain tänään ja peiton alle tunkevat hyttyset,
nuo verenimiät, jotka vain taistelevat selviytyäkseen
- aivan kuten minäkin...