maanantai 23. elokuuta 2010

Elämän haaksirikkoutuneet

Tyvenessä sataman, leijuu usva salaperäinen.
Laineiden sylissä, muutama paatti armoilla veen.
Syvään huokaillen vain, seisoo vanhat laiturit,
koska viimeisen kerran, saa nähdä tatuoidut ankkurit.

Haaksirikkoutuneet, elämän kokeneet,
kauniina usvana satamaan ui.
Haaksirikkoutuneet, elämän jättäneet,
yön laskeutuneen, jälleen nähdä voi.


Taivaan kannen tähtineen, he nähdä saivat.
Unen onnelliseen, kietoutui maalliset vaivat.
Meri hautana on, syvä ja niin armoton.
Kelle kohtalo lie, antaa sen kohtalon.

Haaksirikkoutuneet, elämän kokeneet,
kauniina usvana satamaan ui.
Haaksirikkoutuneet, elämän jättäneet,
yön laskeutuneen, jälleen nähdä voi.


Onnen kyyneleitään, salaamaan eivät he pysty.
Sillä haavoitetun, sielu on levoton.
Rauhan levollisen, kai he viimeinkin saivat.
Ja rantaan ui, myös haaksirikkoutuneiden laivat.

Haaksirikkoutuneet, elämän kokeneet,
kauniina usvana satamaan ui.
Haaksirikkoutuneet, elämän jättäneet,
yön laskeutuneen, jälleen nähdä voi.

Sanat: Minna Jy
Sävel:?


Jos joku osaa / tietää tähän sävelen, saapi sen siihen laittaa... lauluksi kun tämä on kirjoitettu / tuulesta temmattu...

Otan myös kommentteja vastaan... Kiitos...