lauantai 15. elokuuta 2009

Kadun aurinkoisen puolen valitsen ja sitä astelen...

Yksi puhelin soitto voi muuttaa kaiken,
yhdet pienet sanat voi auringon loistamaan saada.
Lentoon lähden ja taakka saa jäädä maahan...

Unelmien yhteen sovitus,
elämän monimuotoisuuden vaikeus,
selkeän tien kaipaus.
Hetkeksi väistyneet on...

Tiedän, niiden tulevan takaisin
ja itkeä vielä saan,
jaksa en nyt niitä surra,
vaan annan mielen leiju irrallaan...

Annan ajatuksen lentää ja surun jäädä,
ehkä siten pääsen onnelliseen päivään seuraavaan.
Ilman turhaa huolta kurvaamaan...


Aurinkoisesti Jyvänen

P.S. Otsikon teksti on yön laulusta Mustat päivät jäädä saa

tiistai 11. elokuuta 2009

Elämää...

Kuinka paljon kantaa pienen ihmisen harteet paineen taakkaa...? Milloin kamelin selkä katkeaa...?

Ajatteleeko enää kukaan sitä mitä toinen ihminen jaksaa? Sitä, että toisella voi olla muutakin elämää, kuin se mistä toinen toisen tuntee...?

Minulla on kolme elämää, näyttää että kaikkien mielestä, jotka minut tuntee kustakin elämästä, minulla on vain yksi elämä - se jonka kautta minut tuntevat.

Minä olen siis kolmihaarainen kynttilä. Kynttilä, jonka yhtymäkohta ja kanta häämöttää... Odotan, vain odotan, mutta mitä...? Uutta aamua, uutta iltaa, kunnon yöunta, herättävää kelloa, syksyä, joulua, kevättä... Ei, en odota enää mitään... En jaksa - minulle on melkeimpä sama mitä aamu eteen tuo, minulle on melkein sama mitä ilta mennessään vie, en jaksa enää toivoa tai odottaa...

Haminan kaupunki, joka on muuttanut pääni sisään vain jatkaa humisemistaan...

Kolmessa elämässäni on yksi iso yhtymä kohta, koskaan ei saa kiitosta hyvin tehdystä työstä, virheestä saat aina kuulla ja mikään ei kuitenkaan riitä...

Olen tänään sanonut monelle ihmiselle pahasti, ja varmasti saan kuulla/ tuntea niistä osani jossain vaiheessa... Antakaa anteeksi sanani...

Joskus tuntuu, että olisi vain helpompi jättää kaikki ja antaa olla... Mutta, mitä se hyödyttäisi...? Ei mitään...

Ruikutan kai turhaan, ihmisillä on asiat huonomminkin kuin minulla... Mutta en vain jaksa enää olla hiljaa... :'(

Kiitos kaikille, jotka jaksavat minua...


Lopuksi lainaan yötä, ja niiden uutta loisto biisiä...

Ehkä huominen aamu vie viimein kotiin mun
Ehkä kaupungin tuon äänet silloin kuulen
Sen suojaan voi kuljettaa haavoitetun,
Joka turhaan etsi voimaa myötätuulen.

Joka aamu on vieras ja tuntematon,
Joka aamu vain valkeus voittaa
Sen laulu on kaunis ja kuolematon,
Jos vain huominen sen jaksaa vielä soittaa.

Ja niin kuin kauas kuljetaan
On pakko mennä päivä kerrallaan
Turhaan mietin kuinka
Eilispäivän virheet korjaisin
Voin elää täällä hetken
Jolle valon antaisin.
Ehkä huominen vie kotiin haavoitetun,
Joka turhaan etsi voimaa myötätuulen.

Kuljeta luoja sen kaupungin luo
Sillä ikuisuus vain kestää tämän päivän
Anna hetken mun tuntea edes loisto tuo
Anna edes nähdä siitä valon häivän.


Joka aamu on vieras ja tuntematon,
Joka aamu vain valkeus voittaa.
Sen laulu on kaunis ja kuolematon
Jos sen huominen vain jaksaa vielä soittaa.

Joka aamu on vieras ja tuntematon
Joka aamu vain valkeus voittaa
Tuo hetki on kirkas
Jos rinnalla on se jota rakastaa
Tai edes kunnioittaa.



Joka aamu on vieras ja tuntematon
Joka aamu vain valkeus voittaa
Tuo hetki on kirkas
Jos rinnalla on se jota rakastaa
Tai edes kunnioittaa.

Kuljeta luojani kaupungin luo
Kuljeta mua edes tämän päivän