lauantai 15. elokuuta 2009

Kadun aurinkoisen puolen valitsen ja sitä astelen...

Yksi puhelin soitto voi muuttaa kaiken,
yhdet pienet sanat voi auringon loistamaan saada.
Lentoon lähden ja taakka saa jäädä maahan...

Unelmien yhteen sovitus,
elämän monimuotoisuuden vaikeus,
selkeän tien kaipaus.
Hetkeksi väistyneet on...

Tiedän, niiden tulevan takaisin
ja itkeä vielä saan,
jaksa en nyt niitä surra,
vaan annan mielen leiju irrallaan...

Annan ajatuksen lentää ja surun jäädä,
ehkä siten pääsen onnelliseen päivään seuraavaan.
Ilman turhaa huolta kurvaamaan...


Aurinkoisesti Jyvänen

P.S. Otsikon teksti on yön laulusta Mustat päivät jäädä saa

1 kommentti:

sulla kirjoitti...

Tulet tietysti käymään! se olisi mukavaa. pitkästä aikaa nähdä. Uusi kirjoitus on jo paljon positiivisempi. :) tuli hyvä mieli. Olin jo hiukan huolissani sinusta..