Aurinko paistaa selkäni takaa.
Katson edessäni tummuvaa taivasta.
Auringon kirkkaat säteet värittävät maailmaa
taistellen tummuutta vastaan.

Väistämättä illan viileys ympäröi.
Lämpö ja kirkkaus painuvat mailleen...
On hetki, jolloin varjot alkavat muodostua.
On hetki, jolloin on väistämättä kohtaamassa uutta.

Mikä on minun tummuva taivaani, joka edessä odottaa...?
Pelko tulevasta hiipii sisimpääni.
En anna sen kuitenkaan vielä peittää aurinkoa,
vaan nautin niistä viimeisistä säteistä, jotka se laskettaa ylleni...

Omistettu ystävälle...

Olen ajatellut sua paljon...
Kuunnellut mielessäni sun ääntäs,
huokauksia välissä lauseen.

Sydäntäni viltää.

Haluaisin puhaltaa sun sydämees,
antaa voimaa,
huuhdella pois kaiken pahan...

Mä en tiedä mitä ajattelet,
mä en tiedä mitä toivot,
mä en tiedä mitä haluat...

Silti sun sydämesi on osa mun sydäntäni,
sulla on merkitystä,
sä olet tärkeä...

Tsemppiä ystäväni, jokaiseen aamuun, päivään ja iltaan...!