Hitaasti, mutta varmasti...

... jatkuu näyttely töiden valmistus... Eilen illalla istuskelin kangaspuitten ääressä 4 tuntia ja alla näkyy saavutukseni... Ei mitään ruhtinaallisen nopeaa hommaa... On edessä vielä pitkiä iltoja puiden ääressä, alla ja niin edelleen... Eilen napsahti jo ensimmäinen nyöri poikki ja eihän minulla tietenkään ollut yhtään haukisiimaa jemmassa, joten korjasin nyörin paalinarulla, kuinkahan kauan kestää...? Pielavetisten kuningatar... :) Mutta täytynee sanoa, että vaikka tekeminen on hidasta, niin lopputulos on aikaihanaa pintaa... :)

Maanantaina kävin koululla, ja mikä menetetyn nuoruuden isku se oli... Se vapauden, huolettomuuden ja velvollisuudettomuuden hyökyäälto, mikä löi vasten kasvoja ruokalassa oli jotain kauheaa.. Tunsin olevani vanha... Niin vanha, että harkitsin jo eläköitymistä... (ei vaiskaan, ihan niin vanha...) Kuitenkin koin, että nyt nuoruus on takana ja olen aikuinen... Ja vaikka kuinka pyristelen ollakseni taas nuori ja huoleton, en saa itseäni nuoreksi... Siis mielessäni... Tästäkö se kolmenkympin kriisi alkaa...? En olisi vielä halunnut vanheta... :( Mutta enpä tästä enää nuorrukkaan, joten kai se on hyväksyttävä...

Mutta nyt puurtamaan MollaKeijua... Kasvot puuttuvat vielä...

Aurinkoisesti Jyvänen