Kesäiltaan, tummenevaan...

Ensimmäinen näyttökansion osa valmis...!!! Jee!!! Tänään koottiin se Sullan kanssa... Enää oman osion tekeminen ja oman osaamisen kansio...
Onneksi saadaan palauttaa kaikki materiaali sähköisesti, joten silloin tulee lisää aikaa työstämiselle...

Kansiota kootessa oli aivan ihana samalla touhuta Vilperin kanssa... :) Oma "vauvakuumekin" nosti kotimatkalla päätään... Miten ihanaa se olikaan pitää pientä pojan vesseliä sylissään ja touhuta... Aagh... :) Mutta uskon kyllä, ettei se aina ole niin helppoa ja ihanaa kun tänään oli... (tai en tiedä oliko tänään Vilperin äidin mielestä helppo päivä...)

Nyt tuolla odottelee sauna kylpijää, käki kukkuu jossain (eikä ole ainakaan hämäläistä sukua, varmaan kesälomalaisia, kun kukkuu niin nopeaan, että heikompaa hirvittää, ainakin hämäläistä heikompaa... :D ), hyttyset inisee ja koivun lehtien rapina tuulessa siivittää ihanaa kesä iltaa... Auringon viime säteet kurkkivat vielä hetken matkaa ja nyt, juuri nyt, aion unohtaa kaikki stessitekijät, tekemättömät työt ja raskaat tulevat viikot... Nyt aion nauttia hämärtyvästä kesäillasta ja olla onnellinen, vailla huolen häivää ja kohota hetkeksi kaiken arkisen ulottumattomiin... Kohta sihisee kiuas ja se kertoo, että kyllä suomalainen kesäilta voi olla koruttoman kaunis ja täydellinen suomalaisen rentoutumiseen... :)

Pois kaaoksesta kaupungin me hakeudutaan,
helmaan luonnon kesäisen kokoonnutaan
ja Luojan luomaa kauneutta ihastellaan, me ihastellaan.