Uusi lehti on kääntynyt ja vihdoin
tuntuu siltä, että elämää on. Sydämen on täyttänyt suunnaton
onnellisuus ja kiitollisuus. Josko nyt olisi sadepilvet hetkeksi
väistyneet.
Kesä toi jälleen eteemme reissun,
jonka ensi etappi on tänä vuonna Taivalkoski. Kahdentoista tunnin
autoelämän jälkeen saavuimme perille paikkaan, jossa mökkiä
ympäröi kaunis hiekkapohjainen mäntykangas. Ikkunasta heijastuu
tyyni lammen pinta – täydellisyyden rikkoo vain silloin tällöin
pikitietä ohi suhahtavat auton äänet. Täältä siis matkamme
alkaa, minne se johtaa, ei tiedä kukaan. Kotiin kuitenkin toivomme
sen päättyvän, sitten joskus.
Täytyy sanoa, että matkan aikana
meidän määrätietoisen päättäväisestä neidistä paljastui
kärsivällinen reissaaja. Silloin kun pysähdyttiin syötiin,
silloin kun ajettiin joko nukuttiin tai seurusteltiin... Toivotaan,
että tulevat päivät sujuvat saman malliin.
Ensimmäiset porot tapasimme jo heti pororajan alettua. Papu ei oikein tiennyt mite suhtautua kavereihin, joten päätti murista - ihan vaan varuksi... Toinen porokohtaaminen sai aikaa hieman liikehdintää - poroissa, vasa säikähti joko V8:a tai Papun murinaa ja säntäsi hädissään metsään. Emä oli hieman ihmeissään ja katsahteli, jotta voiko loikata perään vai ajammeko yli... Kiltisti päästimme emän vasan perään ja aivan kuin kiitokseksi emä vielä pysähtyi ja katsoi meitä ennen kuin jatkoi matkansa...Toivotaan, että vasa selvisi järkytyksestään...
Tästä siis jatkamme matkaa jossain kohtaa... :)
Ihan vielä ei löydetty poroa Hetalle ratsastettavaksi - mutta Papu hoiti hienosti poron virkaa kuvan otto hetken ajan... :)
P.S. täällä missä majoitumme on huskyja - saas nähdä mitä Papu tuumaa kavereista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti