Kävelin tänään metsässä. Näin auringon siivilöityvän läpi ruskaisten lehvien. Sateen jättämät kyyneleet kimalsivat oksilla ja helminä rusottavassa ruohossa. Ruskeat elottomat lehdet heilahtelivat tuulen tehdessä pyrähdyksiään polulla. Katselin kaikkea elämän kadottavaa - viimeisillä voimillaan kesä muuttaa kaiken kauniiksi, kuollen sitten pois...
Syksy on ristiriitaista aikaa, pimeys ja ruskan väriloisto kohtaavat, kosteus ja kylmyys, auringon viimeiset lämpöiset säteet... Kaiken muuttava väliaika... Puhdistavan talven ja uudistavan kevään odotus... Nyt on aika kietoutua vilttiin ja sytyttää kynttilä - menneelle kesälle, elämälle, joka on vaipumassa uudistavaan uneen...
1 kommentti:
Minä rakastan syksyä. <3
Lähetä kommentti