Valkoisia ruusuja maljassa,
kultaisia haaveita.
Kylmä kyynel poskella,
jäätä kultaisessa sydämessä.

Auringon viimeinen säde,
pimeys laskettaa huntuaan.
Halu jäädä vain makaamaan,
olla, niin kuin ei oliskaan.

Anna mulle syy
jatkaa tänään täällä.
Kuljettava jos, on vain
pettävällä jäällä.

Haparoiden, varassa langan,
kuljen taas tämä matkan.
Veitsen terällä on päivät nää,
säie säikeeltä lanka häviää...

Huudan, eikö kukaan nää,
mun sisimpääni sattuu.
Kipuun turtuu
ja jälki kipeä vain jää...