Tyvenessä sataman, leijuu usva salaperäinen.
Laineiden sylissä, muutama paatti armoilla veen.
Syvään huokaillen vain, seisoo vanhat laiturit,
koska viimeisen kerran, saa nähdä tatuoidut ankkurit.
Haaksirikkoutuneet, elämän kokeneet,
kauniina usvana satamaan ui.
Haaksirikkoutuneet, elämän jättäneet,
yön laskeutuneen, jälleen nähdä voi.
Taivaan kannen tähtineen, he nähdä saivat.
Unen onnelliseen, kietoutui maalliset vaivat.
Meri hautana on, syvä ja niin armoton.
Kelle kohtalo lie, antaa sen kohtalon.
Haaksirikkoutuneet, elämän kokeneet,
kauniina usvana satamaan ui.
Haaksirikkoutuneet, elämän jättäneet,
yön laskeutuneen, jälleen nähdä voi.
Onnen kyyneleitään, salaamaan eivät he pysty.
Sillä haavoitetun, sielu on levoton.
Rauhan levollisen, kai he viimeinkin saivat.
Ja rantaan ui, myös haaksirikkoutuneiden laivat.
Haaksirikkoutuneet, elämän kokeneet,
kauniina usvana satamaan ui.
Haaksirikkoutuneet, elämän jättäneet,
yön laskeutuneen, jälleen nähdä voi.
Sanat: Minna Jy
Sävel:?
Jos joku osaa / tietää tähän sävelen, saapi sen siihen laittaa... lauluksi kun tämä on kirjoitettu / tuulesta temmattu...
Otan myös kommentteja vastaan... Kiitos...
Kokoelma käsitöitä, luovaa hulluutta, jonnin verran runojakin ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä...
maanantai 23. elokuuta 2010
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
ohikiitävää
Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Mitä toivot että jää?
-Juha Tapio-
Elämä on tässä ja nyt - huomista ja eilistä ei ole...
Olen hokenut äskeistä lausetta itselleni, yrittäen todistaa, että elän hetkessä... Tartun kiinni siihen mikä on nyt, muun yritän unohtaa. Mutta entä sitten kun menneisyys ja tulevaisuus heitetään kasvoille tänään.. Tänään on päätettävä huomisesta ja hyväksyttävä eilisen teot.. Entä kun eilisen tuomat tunteet satuttavat vielä tänään ja huomennakin.. Mitä toivon että jää eilisestä, mitä toivon että jää huomisesta, mitä toivon, että jää tästä päivästä?
Jokainen eletty minuutti on historiaa, jokainen vietetty tunti on mennyttä.. Mihin me itse voimme vaikuttaa, mikä annetaan meille valmiina käsikirjoituksena?
Mikä on totuus, onko totuuksia monta?
Pääni on kuin karusellissa, kivihevoset pyörivät ympyrää hirnuen omia kysymyksiään... Juuri kun luulin saaneeni kaikki palaset kokoon, tiputettiin palapelini lattialle ja saan aloittaa uudelleen... Rakennan sen vielä - pala kerrallaan tänään... Joskus tulee se tänään, jolloin katselen koko kuvaa... Mitä siinä kuvassa on, miten kauan se vie ja kuinka monta kertaa se vielä pudotetaan - sitä en tiedä - huomista ei ole - en edes tiedä voinko saada palapelini valmiiksi..
Miksi lainasin alkuun Juha Tapiota? Kyseinen biisi on soinut päässäni iltapäivän, mielessäni takoo - Mitä toivot että jää?
Tämä elämä täällä on vain pala ohikiitävää hetkeä, jonka elämme nyt ja tässä, mutta mitä meidän ikävästä ja riemusta jää jäljelle? Kaiken muun kadotessa on yksi joka jää: Rakkaus! Rakkaus ja välittminen jää jälkenä sydämeen - toivon, että rakkauteni jälki jää...
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Kuin joutsenten laulu..
Torstaina töihin ajellessani, ylitseni lensi viisi joutsenta... niiden valkoinen finnairvatsa kertoi keväästä... siitä asti mieltäni on kutkuttanut runo joutsenista ja keväästä, en vain ole saanut sitä paperille, ehkä se joskus tulee...
Muutenki pää on aika tyhjän oloinen - ehkä hyvä niin... Joskus taitaa olla hyvä, että antaa vain tuulen puhaltaa korvasta korvaan... :)
Tuulettvaa ja rauhallista pääsiäistä kaikille...
Muutenki pää on aika tyhjän oloinen - ehkä hyvä niin... Joskus taitaa olla hyvä, että antaa vain tuulen puhaltaa korvasta korvaan... :)
Tuulettvaa ja rauhallista pääsiäistä kaikille...
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
onni ja onnen muruset...
onni ja onnen muruset... mitä ne ovat ja mitä ne aikaan saavat. onko onnen murusten omistaja yhtä onnellinen kuin se joka on saanut kimpaleen onnea? mistä onni koostuu, mistä se tulee ja minne se menee? onko se pysyvää vai häilyvää, haihtuvaa vai kavalaa...?
Tässä tutkittavaa ja pohdittavaa... Juuri ennen onnen romahdusta...
Tässä tutkittavaa ja pohdittavaa... Juuri ennen onnen romahdusta...
lauantai 26. joulukuuta 2009
Tyhjyys, mielen aavemaisuus...
Jotain on päättynyt.
Laskevan auringon säteet ovat kadonneet,
niiden kajasteetkin häipyneet.
Hetkellinen lopullisuus,
uuden alun epätietoisuus,
sisällä tunne – tai niiden kirjo.
Autioituneet ajatukset.
Toivon rippeiden pureskeleminen,
niiden ehjäksi leipomisen yrittäminen,
ja uudelleen murentaminen.
Onko jossain toivolla tilaa lentää?
Siiven iskuissa huominen,
sulka sateessa eilinen,
tänään suojaa tarviten.
Enkelini, sua tarvitsen...
P.S. nämä sanajonot joita tänne tuhraan, eivät välttämättä tarkoita mitään - ne vain tulevat...
Haluaisin kuitenkin kommentteja näistä sanajonoista... Onko niissä mitään järkeä tai esim.julkaistavaa...? Ts. kaipaan suoraa palautetta ovatko nämä tänne kirjoitetut runot luettavia vai outoja...? Herättävätkö ne ajatuksia - mistä ne kertovat...? Kertokaa minulle, mitä mieleenne nämä sanajonot tuovat... Kiitos...
----------------------------------------------------
Tänään ja eilen olen kuunnellut Juha Tapiota akustisena. Jossain sisälläni kuplii herkkyys ja aitous, mitä lauluista löytyy - on kuin sanat vain puhuisivat... Liian monet tämän päivän kappaleet hukutetaan muottiin ja tapetaan kaupallisuuteen - itse sanoma jää piiloon. Biiseille käy kuin ihmisille - harva uskaltaa olla oma itsensä. Tämä feikki elämä ja täydellisyyden tavoittelu syö ja tappaa aitouden - kuka enää kuuntelee tai välittää... Kaunis ilma tänään, vai mitä - sielussani vain myrskyää, mutta silmissäni paistaa aurinko - ei siis mitään hätää... Enään ei tunnisteta sadetta tai pakkasta - yötä tai päivää. Kaikki on vain samaa "hittipuuroa"...
Jotain on päättynyt.
Laskevan auringon säteet ovat kadonneet,
niiden kajasteetkin häipyneet.
Hetkellinen lopullisuus,
uuden alun epätietoisuus,
sisällä tunne – tai niiden kirjo.
Autioituneet ajatukset.
Toivon rippeiden pureskeleminen,
niiden ehjäksi leipomisen yrittäminen,
ja uudelleen murentaminen.
Onko jossain toivolla tilaa lentää?
Siiven iskuissa huominen,
sulka sateessa eilinen,
tänään suojaa tarviten.
Enkelini, sua tarvitsen...
P.S. nämä sanajonot joita tänne tuhraan, eivät välttämättä tarkoita mitään - ne vain tulevat...
Haluaisin kuitenkin kommentteja näistä sanajonoista... Onko niissä mitään järkeä tai esim.julkaistavaa...? Ts. kaipaan suoraa palautetta ovatko nämä tänne kirjoitetut runot luettavia vai outoja...? Herättävätkö ne ajatuksia - mistä ne kertovat...? Kertokaa minulle, mitä mieleenne nämä sanajonot tuovat... Kiitos...
----------------------------------------------------
Tänään ja eilen olen kuunnellut Juha Tapiota akustisena. Jossain sisälläni kuplii herkkyys ja aitous, mitä lauluista löytyy - on kuin sanat vain puhuisivat... Liian monet tämän päivän kappaleet hukutetaan muottiin ja tapetaan kaupallisuuteen - itse sanoma jää piiloon. Biiseille käy kuin ihmisille - harva uskaltaa olla oma itsensä. Tämä feikki elämä ja täydellisyyden tavoittelu syö ja tappaa aitouden - kuka enää kuuntelee tai välittää... Kaunis ilma tänään, vai mitä - sielussani vain myrskyää, mutta silmissäni paistaa aurinko - ei siis mitään hätää... Enään ei tunnisteta sadetta tai pakkasta - yötä tai päivää. Kaikki on vain samaa "hittipuuroa"...
lauantai 21. marraskuuta 2009
Tänään, sinulle...
Elämän ihmeellisyys... Sen mitä itse koin aiemmin, on ehkä tänään apuna toiselle ja sen mitä toinen koki eilen on ehkä apuna minulle huomenna... Suuressa pallossamme, koemme ja näemme, tunnemme ja aistimme...
Elämän matkan ihmeellisyys on tietämättömyys... Aavistuksen ja odotuksen sekamelska, joka on sotkeutunut tämän päivän todellisuuteen ja huomisen haaveisiin...
Silti huominen on meille aina salaisuus ja eilinen aina saavuttamattomissa...
Eläkäämme siis ystäväni tätä päivää, joka hetki, kantamatta huolta ja murhetta menneestä tai tulevasta, sillä se mitä meillä on, on vain olemassa tänään...
Kiitos, tästä päivästä...
Elämän matkan ihmeellisyys on tietämättömyys... Aavistuksen ja odotuksen sekamelska, joka on sotkeutunut tämän päivän todellisuuteen ja huomisen haaveisiin...
Silti huominen on meille aina salaisuus ja eilinen aina saavuttamattomissa...
Eläkäämme siis ystäväni tätä päivää, joka hetki, kantamatta huolta ja murhetta menneestä tai tulevasta, sillä se mitä meillä on, on vain olemassa tänään...
Kiitos, tästä päivästä...
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Kutsu
LuonnonOikku ja Unelmien Helmiä
avaavat Pajamyymälän 6.11.2009
Santalankatu 33:en, Mänttään.
(ent. Siltala)
Ovet aukenevat klo 10
ja
ovat avoinna klo 18 saakka.
Toivotamme Teidät
tervetulleeksi tutustumaan
tekstiileistä ja luonnonmateriaaleista
leivottuun maailmaan,
joka on kuin pala piparitaloa.
Pajamme on avoinna
ti-to 12-18, pe 10-18 ja la 10-14
Jouluviikolla 21.-23.12
Oikun tai Helmen löytää Pajalta
joka päivä 12-18
Tervetuloa!
avaavat Pajamyymälän 6.11.2009
Santalankatu 33:en, Mänttään.
(ent. Siltala)
Ovet aukenevat klo 10
ja
ovat avoinna klo 18 saakka.
Toivotamme Teidät
tervetulleeksi tutustumaan
tekstiileistä ja luonnonmateriaaleista
leivottuun maailmaan,
joka on kuin pala piparitaloa.
Pajamme on avoinna
ti-to 12-18, pe 10-18 ja la 10-14
Jouluviikolla 21.-23.12
Oikun tai Helmen löytää Pajalta
joka päivä 12-18
Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)