Nyt ne on sitten poissa, pysyvästi... Nuo rakkaat murheenkryynini, viisauden toivoni... Nuo 4 viheliäistä hammasta, joiden poistamisesta sain maksaa omaisuuden... (kiitos, Mäntän hammaslääkäri pulan...) Ja mitä sain rahoilleni vastineeksi...? Kipua ja särkyä, turvotusta ja pitkiä katseita... Paljon ei tee mieli ovesta ulos astua, saati sitten puhua... :(
Mutta onneksi tänne kirjoittamiseen ei suuta tarvita... Mutta odottakaas kun saan leukani aukeamaan ja alan puhua kaikki nämä pitkät hiljaisuus jaksoni pois...!!! :)
Jostakusta saattaa tuntua, etteihän tuo parin tunnin hiljaisuus ole mitään, mutta minulle joka puhun enemmän kuin ajattelen, tämä on vaikeaa..
Eilen vedettiin ekat iltarastit, itse toimin ratamestarina, mutta en suuni kanssa voinut paljoakaan osallistua rastien vientiin tai hakuun... Organisaation johtajan hommakin meinasi olla aikasen vaikeaa, kun jokainen sana sattui... Mutta hengissä ollaan, ja muistaakseni sanotaan, että se mikä ei tapa se vahvistaa... Ehkä siis tämä onkin minun vahvistumis koulutukseni...
No muuta ei oikeastaan ole sitten tapahtunutkaan... Vielä huominen saikkua (=telkkarin ääressä löhöilyä) ja sitten perjantaina töihin... Naama turvoksissa... :) saas nähdä moniko porukasta pelkää mua ja suuria poskiani...
Aurinkoisia päiviä toivotellen Jyvänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti